San Giovannin juhlinta alkoi jo edellisiltana, kun sain nauttia huoneestani Tiziano Ferron konsertista. Tiziano on täällä Italiassa suosittu ja ihmiset osasivat hänen laulujaan ulkoa. Tässä pieni maistiainen: Tiziano Ferro: Incanto. Konsertti päättyi vasta puolenyön jälkeen. Jos olisin osannut italiaa, olisin voinut laulaa mukana.
Eilen illalla menimme sitten pienellä porukalla katsomaan kaupungille juhlintaa. Menimme paikalliseen tapaan aperativolle, mikä tarkoittaa sitä, että kun otat juoman, saat myös antipastoja. Aperativon jälkeen emme enää tarvinneetkaan illallista, niin runsaasti kaikenlaista pientä syötävää tuli pöytään. Sitten olikin aika siirtyä eteenpäin.
Fiume Arno -joenranta oli täynnä ihmisiä ja siltojen päällä oli ihmisiä pakkaantuneina vieläkin tiukemmin. Mielessä häivähti, mitä tapahtuisi, jos silta pettäisi. Vuosisatoja se on kestänyt ja kesti nytkin. Ilotulitukset vaivät taivaalle satoja tuhansia euroja, mutta olivat kyllä todella hienoja.
Ilotulitus kesti yli puolituntia. Kun se loppui, oli taputusten paikka. Sitten pikkuhiljaa ihmiset lähtivät valumaan pois. Sen sijaan autot, joita joenvarsitiellä oli usempikin tukkeentuneena, eivät päässeet lähtemään mihinkään, koska ihmisten poisvaluminen kesti kauan. Eipä päässyt mihinkään myöskään ambulanssi, joka pillit ulvoen ajoi autojonon perään. Siellä se aikansa antoi pilliensa soida, kunnes kuljettaja varmaan totesi sen turhaksi ja jäi odottelemaan, joska väylä selkiäisi. Sitä me taas emme nähneet, koska lähdimme valumaan ihmisvirran mukana kohti Piazza san Marcoa ja bussia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti