sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Viikonlopun verran turismia

Täällä Firenzessä ei näkynyt pridekulkuetta, ehkä se jossain meni, muttei ainakaan silmiini osunut. Sen sijaan täällä kyllä Hare Krishnat ovat liikkeellä aika massiivisesti. Heidän kulkueisiinsa olen törmännyt sekä eilen että tänään.

Perjantaisen opastetun kiertokävelyn innoittamana lähdin lauantaina hyvissä ajoin (klo 8.00) Uffizin taidemuseoon. Olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin, sillä vaikka olin jonossa jo puoli yhdeksältä, oli jonoa jo kertynyt museon eteen riittävästi. Museo oli avautunut jo varttia yli kahdeksan ja ensimmäiset olivat siis jo sisällä. Minä odottelin vain noin kolme varttia, jotkut varmaan sen 90 minuuttia, joka odotusaikana näytössä näkyi. Olisi kannattanut uskoa kävelyretken opasta, joka kehotti varaamaan sisäänpääsyliput etukäteen neljän euron lisämaksusta. Näin tehneet saivat nimittäin kiilata mukavasti ohi. Tämä vinkkinä teille, jotka aiotte joskus Uffiziin, joka on kuulema Italian paras taidemuseo.

Kyllä sitä katsottavaa riittikin. Rikkautta ja vaurautta on siunaantunut tänne Firenzeen aikojen saatossa enemmän kuin kylliksi ja se on näkynyt esimerkiksi taiteiden suosimisessa. Danten Divina Komedia on syntynyt näissä maisemissa, samoin monet kuuluisat arkkitehdit ja taiteilijat ovat pystyneet toteuttamaan ideoitaan rikkaiden mesenaattien avulla. Tuomiokirkko on varsinainen arkkitehtuurin taitonäytös. 
Sisältä se on kuitenkin melko yksinkertainen, mutta kattomaalaukset kupolissa sekä itse kupolin rakenne ovat uskomattoman hienoja.

En kuitenkaan suosittele tulemaan Firenzeen turistisesongin aikaan, vaikka silloin kaupat eivät suljekaan  lounastauoksi ja ovat auki pyhät ja arjet, mikä ei Italiassa ole ollenkaan vakiintunut käytäntö muuten. Kadulla kuulee koko ajan muita kieli kuin italiaa ja myyjät kaupoissa puhuvat yleensä erinomaista englantia. Itse ainakin tulisin mieluummin silloin, kun on väljempää.

Lauantaina lounasaikaan etsiydyin (vahingossa tosin) herkku- ja viinipuotiin, jossa tarjoiltiin brunssi. Brunssi ei ihan vastaa suomalaista käsitystä brunssista, mutta sisälsi mukavia ja maistuvia pikkupaloja seitsemän euron hintaan itsepalveluperiaatteella, joten kukin voi ottaa sen verran kuin halusi. Seuraksi voi ostaa lasillisen (tai kaksi) viiniä. Falanghina Mastroberardino valkoviini sopi oikein hyvin pikkupalojen seuraksi.

Tuliaisten ostaminen on yksi vaikeimmista asioista. Turhaa ei viitsisi viedä ja mukavien tuliaisten etsiminen on taas vaivalloista. Operaatio on vielä pahasti kesken. Vihreää kahvia ostin itselle tutustuakseni samalla sen väitettyihin terveysvaikutuksiin (mitähän ne muuten ovat?). Muuten voi vaan ihmetellä sitä tavaran määrää, mitä täällä on. Monet asiat ovat myös niin hinnakkaita ja erikoisia, ettei niitä Suomesta löydy. Jos en olisi juuri ostanut kirpputorilta kahdella kympillä päiväpeittoa, voisin ostaa täältä hienon pellavaisen muutamalla sadalla eurolla. Tosin samalla pitäisi ostaa toinen matkalaukku ja maksaa siitä lisämaksu lentokoneessa. Eli kauppaan olisi jäänyt ilman sitä kahden kympin kirpputoripeittoakin.

Sunnuntaina sitten jatkoin shoppailemista matkustamalla Barberinon outlettiin. Päivän olisi voinut ehkä mukavemminkin viettää, kun asteita oli reilusti yli kolmekymmentä. Shoppailualue oli nimittäin täynnä pieniä putiikkeja (ja vähän isompiakin), joihin täytyi kulkea ulkokautta. Nyt ovat tuliaiset paremmalla tolalla. Yksi on vielä ostamatta, mutta siitäkin on jo idea.

Tukalan paluubussimatkan (ilmastointi toimi todella heikosti) jälkeen kävin vielä rautatieaseman vieressä olevassa Maria Santa di Novellan kirkkomuseossa. Sekin oli oikein näkemisenarvoinen. Kuvat vain ovat kamerassa. Huomenna sitten uusin voimin pohtimaan demografisia kysymyksiä, ikääntymistä ja sosiaaliturvasysteemiä maahanmuuton viitekehyksessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti