Kun maahanmuuttoa tapahtuu, laskevat palkat vastaanottajamaassa. Samaan aikaan ne kuitenkin nousevat lähtömaassa. Toisaalta, kun palkat laskevat tulomaassa, jää omistajille enemmän käteen. Lähtömaassa taas käy päinvastoin eli omistajat joutuvat kiristelemään pussinsuuta. Globaalilla tasolla hyöty on kuitenkin merkittävä. Maahanmuutto hyödyttää siis niin paljon taloustieteen näkökulmasta, että sitä tulee suosia, jotta kasvua tapahtuu. Tietysti tulomaan työväestö voi protestoida, mutta mahtaako se mitään markkinavoimille onkin jo toinen kysymys.
Maahanmuutto edistää myös kehittyvistä maista lähtöisin olevaa henkilön taloudellista tilannetta paljon enemmän kuin vaikkapa mikrolaina. Opimme, että mikrolainan avulla tehty bisnes tuottaa vain noin kuudesosan siitä, mitä tuottaa se, kun henkilö muuttaa paremman elintason maahan. Jälleen kerran tulee suosia maahanmuuttoa. Tässä kohtaa voimme unohtaa lähes kokonaan bruttokansantuotteen sillä vain luonnollisella henkilöllä ja hänen kokoamallaan omaisuudella on merkitystä. Niinpä guayanalainen henkilö on rikkaampi kuin brasilialainen, vaikka Guayanan kansantuote on huomattavasti pienempi. Tämä johtuu maahanmuuton tuomasta varallisuudesta.
Tällainen taloustiede siis ohjaa ajattelua kohti individualismia ja parempien ansioiden saamista. Yksilöä tämä houkuttaa. Samalla voi tietysti tukea kotimaahan jääneitä rahalähetyksillä. Kotimaahanhan jäävät tämän logiikan mukaan ne, joilla on vähemmän taitoja ja edellytyksiä selvitä uusissa olosuhteissa. Kermat kuoriutuvat päältä länsimaihin.
Entä miten käy köyhistä köyhimpien ja muiden heikompiosaisten? Siihen kysymykseen ei taloustieteilijämme lähtenyt vastaamaan. Tehokkuudella kun on yksiselitteinen määritelmä, mutta oikeudenmukaisuudella ei. Ehkä väliintulevien tekijöidenkin hahmottaminen on talouden näkökulmasta turhan monimutkaista. Opetus tältä päivältä on se, että tarvitsemme entistä kipeämmin kehitysyhteistyötä. Varsinkin jos tämä logiikka pitää paikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti