Opiskelijoiden ohjausta – kuka ohjaa ja ketä?

Tänään sitten istuin skootterin takapaksilla pimeässä ajellen läpi pimeän ja vilkasliikenteisen Huen päämääränämme yliopiston eri tiedekuntien välinen lentopallo-ottelu. Jee, sairaanhoitajat voittivat oman eränsä! Olinkin ainoa länsimaalainen niissä kekkereissä. Onneksi urheilun kieltä on helppo ymmärtää, varsinkin kun on parinkymmenen vuoden kokemus kentänlaidalla olosta. Minun tapauksessani tosin jalkapallosta, mutta peli kuin peli. Ajomatkalla vedin itseeni kadunvarren tunnelmia katsellen kuinka ihmiset olivat kokoontuneet katsomaan yhdessä TV:tä, surffailemaan nettiin internetkahvilassa tai vain ostoksille mitä erilaisimpiin kadunvarsikauppoihin, joista osa oli kirjaimellisesti kadulla.

Harrastin myös viinatrokarin hommia. Pyynnöstä olin ostanut Suomesta kolme pulloa mustikkakoskenkorvaa. Ne ja rahat vaihtoivat omistajaa tänään eräässä huelaisessa ravintolassa, jonka nimi jääköön tässä yhteydessä mainitsematta (paikan ruoka on kyllä ihan suositeltavaa). Sairaanhoidon tiedekunnan varadekaani sai juotavaa tuleviin luner-juhliin.

Mutta sitten päivän teemaan, joka on opiskelijoiden ohjaus. Kerrankin pääsin nimittäin ohjaamaan ulkomailla olevia MMK-harjoittelijoita ihan paikan päällä. Tavallisesti ohjaus hoituu sähköpostitse tai puhelimitse/skypen kautta, mutta nyt oma kv-vaihto antoi mahdollisuuden tavata opiskelijoita kasvokkain.

Saimme sovittua tälle päivälle ohjauskeskustelun, johon mukaan pääsi myös kiireinen paikallinen tiimi. Tällä kertaa en alkanut kysellä tavanomaisia kysymyksiäni, vaan annoin järjestön johtajalle mahdollisuuden esitellä omalla tavallaan järjestön toimintaa. Sopivan tilaisuuden tullen aloin sitten kyselemään, miten opiskelijani olivat sulahtaneet mukaan toimintaan ja mitä tehtäviä he olivat päässeet tekemään. Yritin kysellä sitä niin, että myös opiskelijat pääsivät ääneen.

Siitä keskustelusta ei sen enempää, sillä se oli opiskelijoiden ohjauskeskustelu ja siksi luottamuksellinen. Sen vain totean, että kyllä opiskelijat joutuvat näin erilaisessa kulttuurissa lujille. Jo yksistään siinä, että opiskelijat ottavat paikkansa ja löytävät mielekästä tekemistä vieraassa kulttuurisessa kontekstissa on riittävästi. Monet tavallisetkin asiat vaativat paljon enemmän energiaa, kun ne tapahtuvat vieraassa kulttuurissa, jossa toimintatavat, hierarkiat ja arvostukset ovat erilaisia kuin omassamme.

Tämän olen tiennyt sekä omien aiempien kokemusten, lukemieni lukuisten opiskelijoiden harjoitteluraporttien että myös teorian kautta, mutta aina välillä on terveellistä uudistaa kokemuksensa, jolloin on jälleen tuoreessa muistissa se, miten paljon uuteen kulttuuriin sopeutuminen vaatii. Kävi itsellänikin tänään mielessä, mitäpä jos vain pysyisin turistina ulkomailla enkä etsiytyisi aina haasteellisiin tilanteisiin. Haasteet ovat kuitenkin kiehtovia ja niitä on nytkin edessä vielä kolmisen viikkoa.

Opiskelijat ovat opastaneet minua tähän kulttuuriin jo ennen tänne tuloani kertomalla kokemuksistaan ja olosuhteista. Täällä he ovat neuvoneet hyviä ruokapaikkoja ja reittejä. He ovat myös opastaneet minua tähän kulttuuriin: heillä on kaksi kuukautta takana, minulla vain viikko.