Sataa, sataa...

On satanut koko päivän. Nenääni en ole pistänyt ulos lounaalla käyntiä enempää. Paikoitellen kuulema tulvii, joten olen viettänyt aikaani valmistellen ensi viikon luentoja ja workshopia. Jonkin verran turhauttaa, kun ei pääse ulos kiertelemään ja oikomaan jäseniään. Tai pääsisin, jos uhmaisin sadetta. Tänään en kuitenkaan ajatellut uhmata, teen sen huomenna, sillä huomenna aion käydä Hoi Anissa. Matkaa sinne on vain 100 km, mutta matka kestää nelisen tuntia. Palaan sunnuntaina takaisin.

Huen sateessa on jotain erityistä, koska sade on yksi syy tulla turistina Hueen (Romance hotellissa olleen Hue-kirjan mukaan). Huen sade on myös romanttista, sillä samaisen opuksen mukaan sadetta voi ihailla yhdessä rakkaansa kanssa kulkemalla sateisilla kaduilla tai vain katselemalla sateen iskeytymistä katuun tai kuuntelemalla sen ropinaa. Ovatpa runoilijatkin innoittuneet Huen sateesta. Yritän joku päivä päästä joen toisella puolella olevaan isoon kirjakauppaan, jossa myydään englanninnoksia paikallisilta runoilijoilta vuosisatojen varsilta. Minua kiinnostaa, mitä he ovat sanoneet tästä sateesta, joka minua lähinnä ottaa päähän.

Hyvä puoli tässä sateessa on, ettei kastuessa tule kylmä (ainakaan minulle ei vielä ole tullut, tosin en ole kunnolla kastunutkaan). Ulkona on kuitenkin jotain 26 astetta lämmintä, se on toista kuin suomalainen kylmä syyssade. Sadetta on luvattu 90-100% lähipäiviksi, joten tuntumaa huelaiseen sateeseen tulen saamaan.

Olen harjoitellut hedelmien ostamista katukauppialta. He pyytävät aina 20 000 dongia (n. 80 centtiä) ostan mitä hedelmiä hyvänsä. Tänään minulle myytiin mandariinien kanssa paljon oksia, mutta kun en osaa kieltä, niin en viitsinyt ruveta rähisemään. Sitä paitsi pussillinen mandariineja on tosi kaunis, kun mukana on vihreitä lehtiä. Mangoja olen myös ostanut pari kertaa. Lisäksi aamiaisella ahmin mangopaloja. Suomeen tuodut mangot eivät koskaan pääse kypsymään näin mehukkaiksi. Nautin oikein urakalla. Muistelen myös ensikosketustani mangoihin. Se tapahtui vuonna 1986 Intiassa, silloisessa Kalkutassa, jossa tein opiskeluihin liittyvää harjoittelua. Paikallinen ystävämme opetti meidät pehmentämään kokonaisen mangon niin, että lopulta voimme imeä löysäksikäyneen hedelmälihan ulos pienestä aukosta. Todella kätevä tapa syödä mangoja.

Hedelmät ovat kuitenkin tuoneet vaivakseni pienet kärpäset. Ne eivät ole ihan samoja kuin mitä Suomessa syksyisin ilmestyy ja joita sanotaan banaanikärpäsiksi. Nämä ovat pienempiä, mutta varmaan joku banaanikärpäslajike kumminkin. Ovat kovia sikiämään, vaikka yritän niitä urakalla listiä hengiltä. Muihin luontokappaleisiin en ole vielä saanut kosketusta ellei lasketa koiria, joita täällä näkee esimerkiksi ravintoloissa lemmikkeinä. Tosin luulen, että kun lemmikki on syötetty pulskaksi, voi se päätyä myös jonkun lautaselle. Koirat syövät tähteitä ja kaluavat luita. Sinällään ihan kotoista.