Olen jo toipunut pitkän matkan rasituksista, vaikken juurikaan saanut lennolla (Helsinki-Frankfurt-Ho Chi Ming City-Hue) nukuttua. Matkalla Johannesburgiin uni tuli kohtuullisesti eikä ympäristön äänet juuri häirinneet. Elimme ilmeisesti suunnilleen samaa vuorokausirytmiä kaikki. Samaa ei voi sanoa lennosta itään. Yö alkoi meikäläisittäin kovin aikaisin ja niinpä elämäkin jatkui koneessa monenlaisin äänin. Vietnam airlines'n kone oli kyllä muuten oikein hyvä, ruoka ja palvelu erinomaista, mutta penkin selkänojaa ei oltu suunniteltu nukkumiseen. En kuitenkaan antanut itselleni lupaa nukahtaa ensimmäisen päivän aikana Huessa (Ho Chi Ming Cityssäkin piti odotella kaksi ekstratuntia sääolosuhteiden takia), vaan sinnittelin mukana muiden suomalaisten ja parin nepalilaisen matkassa. Illalla kyllä nukahdin harvinaisen hyvin ja kun aamulla kello soi puoli kahdeksan, tuntui kuin uni olisi katkennut kesken kaiken. Hyvin nukutun yön (itse asiassa jo kahden) jälkeen tuntuu siltä, että olen virkeä eikä jet lagia sitten loppujen lopuksi ilmeisesti tullutkaan.
Eilinen päivä sujui lääketieteellisen yliopiston tiloissa HOPE-kokouksen loppuproseduureissa, mikä tarkoittaa puheita ja lahjoja puolin ja toisin. Erilaiset härpäkkeet vaihtoivat omistajaa ja sertifikaatteja jaettiin. Iltapäivällä kierreltiin opiskelijoidemme mukana sairaalan eri osastoilla ja saimme nähdä vietnamilaista sairaalakulttuuria. Sängyssä ei ollut lakanoita, vaan bambumatto (tai vastaava). Sängyssä saattoi nukkua kaksi potilasta tai omainen ja potilas. Muutenkin omaisten läsnäolo sairaalassa oli vahva. Hoitoja sai sitä mukaa kuin niistä maksettiin.
Illalla sitten juhlittiin yhdessä hyvän vietnamilaisen ruuan ja karaoken merkeissä. Voin uskoa Kyösti-kollegan olleen oikeassa hänen kertoessa, että ihmisillä täällä idässä on lähes poikkeuksetta absoluuttinen sävelkorva, niin upeita ääniä kuulimme. Vararehtorit ja dekaanit juhlivat kanssamme kovin riehakkaasti ja osallistuivat innokkaasti myös karaokelaulantaan ja tanssiin.
Hayan-taifuunin lähestyminen on kuitenkin aiheuttanut muutoksia muiden suomalaisten matkaohjelmaan. Kollegat siirtyivät päivää aikaisemmin Hanoihin, jonne myrskyn ei pitäisi ulottua ja huomenna palaavat kotimaahan. Minä sen sijaan pääsen (?) seuraamaan myrskyn kehittymistä aitiopaikalta. Paikallisten mukaan myrskyn pitäisi olla täällä huomisaamuna seitsemältä paikallista aikaa ja jatkuvan vielä maanantaihin. Saapi nähdä, pääsenkö vielä maanantaina yliopistolle. Todennäköisesti täältä menee sähköt ja puhelin- ja nettiyhteydet joksikin aikaa. En osaa vielä pelätä, koska näin raju myrsky on kokemusmaailmani ulkopuolella. Sydämessäni rukoilen kuitenkin varjelusta meille kaikille täällä oleville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti