Lauantaitöitä

Kvalitatiivisten menetelmien workshopien sarja päättyi tänään. Itse en ollut aivan tyytyväinen tämänpäiväiseen harjoitteeseen, mutta osallistujat olivat tyytyväisiä ja kokivat saaneensa eväitä analyysin tekoon. Kuulin heitä, että opiskelijat osaavat kyllä hyvin kerätä aineistoa, mutta huonosti analysoida sitä. Syynä on se, ettei analysointia oikein ennätetä opettaa. Voihan tietysti olla kysymys siitäkin, ettei opettajillakaan ole kummoiset taidot analysointiin. Sitä en kuitenkaan uskalla mennä sanomaan. Ainakin tarve tutkimukselliseen yhteistyöhön on. Virittelimme ajatusta myös yhteisen artikkelin kirjoittamisesta. Se on varmasti aika monimutkainen ja pitkällinen prosessi, sillä osa kirjoittajista ei osaa kunnolla englantia. Saa nähdä, mitä tästä syntyy ja milloin.

Professori Pink (tai jotain sinnepäin) vei minut syömään huelaisia erikoisuuksia: riisilätyillä katkarapuja eri tavoin: murusteltuina, pilkottuina ja  kokonaisina erilaisten lehtien sisällä haudutettuina tai muuten vain. Kastettiin taas yhteiseen maustekastikkeeseen (kalakastiketta vedellä laimennettuna, chiliä mausteena). Mukava on syödä toisten kanssa. Olen syönyt yksin täällä ihan riittävästi enkä voi sanoa pitäväni siitä. Ruokahetki on jotain, mikä on mukava jakaa jonkun toisen kanssa.

Professori Pinkillä on antropologin tausta, mutta hänestä tuli sosiaalityön professori, kun oppiaine tuli viisi vuotta sitten historian tiedekuntaan. Muutenkaan opettajissa ei ole sosiaalityön koulutuksen saaneita, vaan he tulevat lähitieteistä (tai kauempaakin). Kuulin yhdyslehtorilta, että ensi vuonna sosiaalityö saisi oman tiedekuntansa lukukauden alusta (syyskuu). Varmasti nostaa myös oppiaineen statusta.

Tänään kävin myös Big C.ssä -paikallisessa tavaratalossa ostamassa kahvia ja teetä ja sen sellaista matkalaukkuun pakattavaksi ja kotiinvietäväksi. Epäilen, että matkalaukku pullistelee kotiinkinpäin mennessä, vaikka olenkin jaellut pois kaikki tuliaistavarat, jotka täyttivät matkalaukun tänne tullessa. Käyttövaatteenikin meinaan jättää tänne suurimmaksi osaksi. Opiskelijoitteni harjoittelupaikassa niistä voi olla jopa hyötyäkin kehitysvammaisten vaatettamisessa.

Mieli alkaa jo suunnata kotimatkalle ja kotiin. Olen viihtynyt täällä ja saanut matkaani monenlaisia ajatuksia ja kokemuksia. Toivon mukaan jotkut prosessit saavat jatkua ja syntyy uutta, kuten se artikkeli.